Morooo
Mun piti tulla tänne eile postaamaa, mut mä joutusinki loppuillaks sairaalaa ni en päässy postailemaa sit enää tänne. Tosissaaki saatoin murtaa jalkani liikkatunnilla. Opettaja soitti mulle taksin ja pari kaverii autto mut sitte autoon. Koko matka sii sit tuli itkettyy, kipu oli nii kamala. Kotona sit äiti ei edes suostunu mua viemää sairaalaa, iskä sitte soitti enolle ja se vei meidät. Sairaalas sitte kuljettii pyörätuolilla edestakas. Röntgenissä käytii, mut ei oo selvää viel onko siinä murtumaa. Se selvii vasta maanantaina. Sain sihte tukisitee ja kepit. Lääkäris sit tuli oltuu se kaks ja puol tuntii. Mua harmittaa iha älyttömästi ku noi kepit nyt on ja pysyy tosa 1-3 viikkoo. Maanantai sit saan jalkaa jalkatuen ja sit jos kuvist selvii et siin on murtuma, ni sit se ruuvataa. Vitun tyhmää ku tän piti tapahtuu just nyt, ja just mulle. Siin niinku sit joudutaa taas venaa älyttömä kaua et saan taas liikkuu ulkona kunnol. ÄÄÄÄÄÄHHHHHH
mul on myös kauhee väsymys. Mä en meinannu saada kipujen takii ollenkaa unta, itkin ja huusin vaa kokoaja. Iskä sit anto mulle oiman annoksen kipulääkkeitä. Sain sit unta joskus kahejälkee mut heräsin jo viideltä ku oli taas kauheet kivut. Jalkaa ei voi ollenkaa kääntää, hyvä et pystyy ees liikuttaa. Vitun tyhmäää..
Mut joo, eipä mulla kai mitää muuta. Serkut on meillä kylässä ja silleee..
Joku vois pelastaa mun päivän puhumal mulle!! :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti